Annoskoko. Yksi syy ylipainooni.
Annoskokoni on liian pieni. Luit oikein. Tyypillisesti elämäntaparemonttiin liittyy annoskoon pienentäminen. Minulla ongelma on päinvastainen. Lasten myötä normaali annoskoko -käsite on vääristynyt mielessäni vastaamaan lasten normaalia annoskokoa. Liian vähäisestä oikean ruuan syömisestähän ei hyvä heilu. Nälkä tulee takaisin liian pian.
Lapsille olen aina opettanut järkevää ateriarytmiä. Välipalojen välipaloja ei syödä. Valitettavasti en ole itse noudattanut omia ohjeitani. Liian pienen aterian syötyäni, on pitänyt syödä jotain aterioiden välillä. Silloin, kun lasten kanssa oltiin kotona, söin tämän väli-välipan salaa heiltä. Nopeasti, etteivät lapset huomaa ja opi huonoa mallia. Minusta tuli salasyömäri. Kaappisyöppö.
Salasyönnistä tuli tapa. Julkisissa kulkuneuvoissa, kun lapset eivät olet mukana, aika kuluu nopeasti kun voi välillä rapisuttaa ja raottaa karkkipussia. Kun menee yksin kauppaan, on mukava syödä suklaapatukka paluumatkalla. Kun lapset ovat jo nukkumassa rankan päivän jäljiltä, on mukava tehdä jotain iltapalaa. Todistuaineiston (kuten käärepaperit ja karkkipussit) kätken aina lapsiltani. Turhat herkuttelut liittyvät siis yksin oloon. Vähän sellaista itsensä palkistemistahan se muka on. Vaikka kuoppaahan siinä vain kaivaa.
Yksi muutos kohti tasapainoista elämää: syön siten, ettei tarvitse piilotella lapsilta.
annoskoko, elämänraparemontti, elämäntapamuutos, kaappisyöppö