Melkein aloin murehtia menneitä ja syyllistää itseni. Miksi päästin itseni lipsumaan? Miksen pysynyt tasapainossa? Ja normaalipainossa? Miksen tehnyt muutosta heti, kun huomasin ensimmäisten lisäkilojen humahtaneen vyötärölleni?
Se ei kuitenkaan auttaisi minua nyt. Kertyneet kaksikymmentä kiloa eivät lähde itseäni syyllistämällä ja yrittämällä muuttaa mennyttä. Tehty mikä tehty, syöty mikä syöty. Nyt on keskityttävä tähän hetkeen ja siihen mitä muutoksia nyt haluan tehdä. Olen löytäny muutamia kulmakiviä, jotka selittävät ja kannattelevat ylipainoani. Hetkiä jolloin sorrun helpoiten turhaan ja huonoon herkutteluun. Melkein automaatiolla. Tiedostettuani nämä kuvittelin, että pääsen niistä eroon. Vaan ei. Ostan ja syön sen suklaalevyn tai ne karkit samalla kokoajan ajatellen, että tämä on minulle tyypillinen tilanne syödä turhaan. Ymmärtäen, että tämä ei tee hyvä fyysiselle eikä henkiselle hyvinvoinnilleni.
Pelkkä tiedostaminen ja itsekseen ajatteleminen on siis osoittautunut riittämättömäksi toimenpiteeksi. Ehkä kirjoittaminen ja rehellinen avautuminen sinulle auttaa minua eteenpäin, kun etsin tasapainoani. Kun etsin hyvää oloa ja vyötäröäni. Nyt.
Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt. (Kiinalainen sananlasku)
elämäntäpa, elämäntapamuutos, laihdutus, muutos, ylipaino